Tapojen voima

Osallistuin joulukuussa 2017 Kehitystön työpajaan Muodosta hyvät tavat elämäsi tueksi. Työpajan innoittamana päätin lukea Charles Duhiggin kirjan Tapojen voima (The Power of Habit, suomentaja Kirsi Ohrankämmen, kustantaja Viisas elämä).

Aihetta käsitellään paljolti kertomusten kautta. Lukijalle esitellään mm. aivovauriopotilas Eugene Pauly, Pepsodent-hammastahnaa markkinoinut Claude Hopkins, Alcoa- ja Starbucks-yhtiöiden toimitusjohtajat sekä peliriippuvainen Angie Bachmann. Tapojen voima on populaari ja aika jenkkityylinen kirja, mutta silti täynnä mielenkiintoista asiaa.

Suomennos oli pääosin hyvä. Välillä englanti kuulsi vähän läpi, ja muutaman ilmaisun suomentaja oli missannut tai kääntänyt hassusti. Teologin huomiota kiinnitti jatkuva pappi-sanan käyttö puhuttaessa USA:n baptisteista. Suomessa luterilaisista viranhoitajista puhutaan pappeina, mutta vapaissa suunnissa käytetään yleensä sanoja pastori tai paimen. Englannissa ero on vielä selvempi: priest on yleensä roomalaiskatolinen tai ortodoksinen pappi.

Kirja jakautuu kolmeen pääosaan. Ensimmäinen osa käsittelee yksilöiden tapoja, toinen menestyvien organisaatioiden tapoja ja kolmas yhteisöjen tapoja.

Tapojen kehä

Ensimmäisessä osassa Duhigg esittelee tapojen neurologiaa eläinkokeiden ja aivovauriopotilaan tarinan kautta. Anterogradisesta amnesiasta kärsivän Eugene Paulyn tapaus osoittaa, että tapojen muodostuminen on tietoisesta muistamisesta erillinen ilmiö. Mies, joka unohti asiat parissakymmenessä sekunnissa, kykeni muodostamaan uusia tapoja ja tekemään niiden avulla asioita, joihin ei vammansa vuoksi muuten olisi kyennyt. Pauly pystyi esimerkiksi käymään yksin kävelyllä naapurustossa ja palaamaan kotiin. Kysyttäessä hän ei kuitenkaan osannut kertoa, missä hänen kotitalonsa sijaitsi. Hän tunnisti oikean suunnan vaistomaisesti: tutun reitin kävelemisestä oli tullut tapa.

Rotta- ja apinakokeet valottivat tavan muodostumisen peruspalikoita. Tavan osat ovat ärsyke, rutiini ja palkinto. Rutiini on se, mitä yleensä nimittäisimme tavaksi, eli varsinainen toiminta. Tavan osat muodostavat kehän: Ärsyke à rutiini à palkinto. Kehän toistuessa tapa vahvistuu. Palkinnon saaminen toistuvasti luo tarpeen, joka on tavan neljäs, ylläpitävä elementti. Tarve on palkinnon odotus, jonka ärsyke laukaisee. Ärsyke saa aikaan tarpeen, jonka täyttämiseksi suoritetaan rutiini.

Ärsyke ei välttämättä ole konkreettinen asia. Tunnetila tai ajatuskin voi toimia ärsykkeenä. Samoin myös toiminta voi olla esimerkiksi ajatuksia ruumiillisen liikkeen sijasta.

Yksi arkinen esimerkki tavan kehästä voisi olla vaikkapa tämä: Koen pitkästymisen tunnetta työpäivän aikana. Alan selata Facebookia. Tylsistyminen helpottaa. Pitkästymisen tunne on ärsyke, Facebookin selaaminen rutiini ja huomion siirtyminen hetkeksi pois tylsästä työtehtävästä on palkinto. Toimintamallin toistuessa alkaa käydä niin, että pitkästymisen tunteen huomaaminen laukaisee automaattisesti tarpeen saada helpotusta sosiaaliseen mediaan sukeltamalla.

Somenkäytöstä päästäänkin helposti siihen, että addiktioiden ja tapojen välillä ei ole kovin selvää rajaa. Samat neurologiset prosessit, jotka muodostavat tapoja, vaikuttavat myös addiktioissa.

Organisaatioiden ja yhteisöjen tavat

Kirjan toinen osa käsitteli tapoja menestyvissä organisaatioissa. Tämä osa oli aika bisnespainotteinen eikä siksi kiinnostanut minua kovin paljoa henkilökohtaisesti, mutta muutama hyvin mielenkiintoinen havainto siitäkin löytyi. Mieleeni jäi esimerkiksi Starbucksin työntekijöiden saaman koulutuksen suuri tuntimäärä. Kun yhtiö harjoittaa perusteellisesti työntekijät käsittelemään huonosti käyttäytyviä asiakkaita, siitä muodostuu tapa, jota he käyttävät silloinkin, kun on huono päivä ja asiakas erityisen ärsyttävä. Oivallusta voisi varmaan soveltaa monella työpaikalla ja myös henkilökohtaisessa elämässä…

Avaintavat

Merkittävin anti kirjan toisessa osassa oli kuitenkin kertomus Alcoa-yrityksen uudesta toimitusjohtajasta Paul O’Neillistä. Kaikkien yllätykseksi hän ilmoitti heti ensimmäisessä puheessaan, että tärkeintä olisi turvallisuuden parantamiseen yrityksessä. Osakkaat kauhistuivat. Toimitusjohtajaksi oli valittu joku sekopäinen hippi. O’Neillin ohjelmalla oli kuitenkin kauaskantoisia seurauksia. Jo vuoden päästä Alcoan tulos oli parantunut huomattavasti. Siitä tuli myös yksi maailman turvallisimmista yrityksistä.

Keskittyminen turvallisuuden parantamiseen sai aikaan sarjan muutoksia. Se edellytti firman sisäisen viestinnän parantamista. Työntekijöitä ja heidän parannusehdotuksiaan alettiin kuunnella. Heitä suorastaan rohkaistiin jakamaan ideoitaan yrityksen toiminnan tehostamiseksi. Alcoassa alkoi syntyä uudenlaista yhteisöllisyyttä. Tapaturmien välttämiseksi piti ymmärtää, mikä tuotantoprosessissa meni vikaan, kun jotain sattui. Tämä puolestaan johti parempaan laaduntarkkailuun ja työskentelytapoihin, jne.

Kirjasta löytyy myös yksilötason esimerkki yhden päätöksen aikaansaamasta muutosten sarjasta. Pienestä uudesta tavasta voi syntyä laajamittainen elämänmuutos. Aivan kirjan alussa esitellään Lisa Allen. Hän oli velkaantunut, juuri eronnut, ylipainoinen ja tupakoiva pätkätyöläinen. Muutamassa vuodessa hän kuitenkin sai talousasiansa kuntoon, löysi vakituisen työsuhteen, lopetti tupakoinnin, laihtui 30 kiloa, juoksi maratonin ja meni uudestaan kihloihin.

Muutos lähti pienestä. Ollessaan lomalla Egyptissä hän koki vajonneensa pohjalle. Jonkinlainen muutos tuntui välttämättömältä. Lisa koki, että hänen olisi muutettava elämässään ainakin yhtä asiaa, jota pystyi hallitsemaan.

Hän ajatteli tarvitsevansa elämänmuutosta varten myös jonkin päämäärän, johon pyrkiä. Sellaiseksi muodostui (Lisan omasta mielestä hölmö) idea vaeltaa Gizan sfinksin lähellä olevan erämaan halki. Lisa alkoi uskoa, että tupakoinnin lopettaminen olisi välttämätöntä päämäärän saavuttamiseksi. Asennemuutos, ajatus, että tupakointi pitäisi lopettaa tavoitteen saavuttamiseksi, laukaisi muutosten sarjan. Lisa päätti vaihtaa tupakoinnin hölkkäämiseen. Se puolestaan sai hänet miettimään uudelleen syömistään, työskentelytapojaan, unirytmiään ja rahankäyttöään. Tuloksena oli kokonaisvaltainen elämänmuutos.

Kertomukset Lisa Allenista ja Paul O’Neillistä johdattavat avaintapojen käsitteeseen. (Kirjassa puhutaan ”keskeisistä tavoista”, mutta käytän tässä Kehitystön työpajassa oppimaani termiä). Avaintavat ovat tapoja, jotka vaikuttavat toisiin tapoihin. Ei tarvitse välttämättä olla kyse suurista asioista. Pienistä voitoista voi kasvaa suuri muutoksen virta.

Avaintapojen identifioiminen vaikuttaa siis hyvin tuottoisalta. Jäin kuitenkin miettimään, että tavat voivat myös yllättää. Jonkin tavan muuttamisella saattaa olla suurempi vaikutus kuin voisi odottaa, ja myös toisin päin. Avaintapoja on helppo nimetä jälkeenpäin seuraamalla muutosten ketjua taaksepäin. Missä määrin se on mahdollista tehdä luotettavasti etukäteen? Paul O’Neillillä näyttää olleen tämä kyky Alcoan toimitusjohtajana. Mutta entä jos yhtä Paul O’Neilliä kohti on kaksikymmentä epäonnistumista? Vain huomattavat onnistumiset nousevat julkisuuteen. Tästä aiheesta kaipaisin lisää tietoa.

Sosiaaliset tavat ja muutokseen pyrkivät organisaatiot

Kolmas osa käsitteli tapoja yhteisöissä. Tarkasteltavina olivat Rick Warrenin Saddleback-seurakunnan ja Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen synty. Saddlebackista kirjoitan edempänä, kun pohdin kirjan antia teologille. Peruspointti oli ”opeta ihmiset toimimaan itsekseen”. Organisaation (ainakin amerikkalaisen megakirkon…) mahdollisuudet kasvaa ovat paremmat, jos se saa jäsenensä sitoutumaan organisaatioon ja sen arvoihin vapaamuotoisen keskinäisen toiminnan kautta ilman keskusjohdon panosta.

Seurakunnan tai minkä tahansa muutokseen pyrkivän organisaation kannalta mielenkiintoinen oli Duhiggin analyysi tapojen roolista Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeusliikkeen synnyssä 1950-luvulla. Ihmiset alkavat toimia kuten toiset heidän ympärillään. Tiiviiden siteiden yhdistämä sisäryhmä aktivoitui toimimaan Rosa Parksin pidätyksen johdosta. Tässä tapauksessa ryhmän muodostivat Parksin monet henkilökohtaiset kontaktit erilaisissa sosiaalisissa piireissä. Pian myös löyhien siteiden ydinjoukkoon yhdistämä laajempi joukko lähti mukaan. Mustien yhteisön yhteinen vastuuntunto heräsi. Oli sosiaalinen paine lähteä mukaan. Näin koko kaupungin mustien yhteisö alkoi toimia yhdessä. Syntyi laajamittainen bussiboikotti.

Ryhmäpaineen aikaansaamat tavat leviävät usein löyhien siteiden kautta. Kellään ei ole niin paljon ystäviä, että heitä olisi tarpeeksi yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseen. Siksi suurempien joukkojen mukaan saaminen löyhien kontaktien kautta on tärkeää. Löyhillä verkostoilla on muutenkin joissain asioissa suurempi merkitys kuin tiiviiden siteiden muodostamilla verkostoilla. Keskenään tiiviisti vuorovaikutuksessa olevan joukon jäsenet tietävät jo suunnilleen samat asiat. Löyhien siteiden kautta saa helpommin täysin uutta informaatiota. Jos idean tai tavan saa leviämään löyhien siteiden muodostaman verkoston kautta, se tavoittaa suuren joukon.

Toinen tärkeä tekijä joukkoliikkeen menestyksessä on itseohjautuvuuden kehittyminen. Martin Luther King nousi kansalaisoikeusliikkeen johtoon, mutta samaan aikaan tunnelma Montgomeryn kaupungissa alkoi kiristyä. Kansalaisoikeusliikkeen johtohenkilöiden pihoilla alkoi räjähdellä pommeja. King näytti kuitenkin esimerkillään, että väkivallan uhkaan ei pidä vastata väkivallalla. Kun tapahtui räjähdys, ihmiset saapuivat yhä paikalle katselemaan, mutta pysyivät rauhallisina. Kirkoissa järjestettiin joukkokokouksia. Kokoontumisissa ihmiset oppivat toisiaan tarkkailemalla uusia tapoja. Kun he näkivät johtajansa ja toisten liikkeen jäsenten harjoittavan väkivallatonta vastarintaa, he omaksuivat itse saman toimintatavan. AA toimii samalla periaatteella: ihmiset omaksuvat joukkokokouksissa uusia tapoja tarkkailemalla, miten muut selviytyvät vaikeasta tilanteesta. Näin liikkeen jäsenet oppivat itseohjautuviksi.

Kirja tarjoilee onnistumisten lisäksi esimerkkejä haitallisista organisaatiotavoista. Päällimmäisenä näistä jäi mieleen kaksi asiaa: kriisit mahdollisuuksina ja kannustinongelmat. Yhteisöjen tavat muuttuvat hitaasti, mutta kriisitilanne tarjoaa mahdollisuuden luoda nopeasti uusia tapoja ja muuttaa vanhoja. Samantapaisia asioita pyöriteltiin muistaakseni kirjassa Karismamyytti.

Tapojen muuttaminen

Tavoista ei pääse koskaan eroon, mutta niitä voi muuttaa. Kirjan lopussa on pieni käytännöllinen osuus huonojen tapojen muuttamisesta. Kun muutettava tapa on tiedossa, selvitetään seuraavaksi, mikä sen laukaisee ja mitä palkkiota sillä tavoitellaan. Huonon rutiinin tilalle etsitään parempi toiminta, joka tuottaa saman palkkion.

Kirjan mukaan esimerkiksi AA-ryhmän toiminta perustuu siihen, että alkoholistit oppivat uusia tapoja juomisen tilalle. Sen sijaan, että ärsykkeen laukaisema alkoholinhimo johtaisi juomiseen, AA-ryhmäläinen oppii ryyppäämisen tilalle uuden rutiinin: hän soittaa kummilleen. Tämä voi tuoda samantapaista helpotusta kuin alkoholin juominen. Sen sijaan, että murheet hukutettaisiin tuoppiin, niistä puhutaan toisen toipuvan alkoholistin kanssa. Ärsyke-rutiini-palkkio-kehä siis muuttuu siten, että juomisen rutiinin tilalle tulee puhumisen rutiini. AA:ssa myös opetellaan tunnistamaan juomisen laukaisevia ärsykkeitä ja palkkioita, joita juomisella yritetään saavuttaa. AA:n ohjelma ei käsittele näitä asioita suoraan, mutta Duhiggin mukaan AA:n 12 askeleen työstäminen ja ryhmään osallistuminen käytännössä sisältävät tällaista työskentelyä. (Olen tosin lukenut myös voimakasta kritiikkiä AA:ta kohtaan, joten en Duhiggin havainnoista huolimatta ole varma sen toimivuudesta. AA:n jumalakuva on myös kristillisestä näkökulmasta problemaattinen, mutta se olisi jo kokonaan toisen kirjoituksen aihe.)

Kirjassa mainittiin tapojen luomista varten hyödyllinen toteutusaikomustekniikka (trigger action planning). Idea on lyhykäisyydessään se, että valitaan haluttua toimintaa varten jokin sopiva ärsyke ja toteutetaan haluttu toiminta aina ärsykkeen esiintyessä. Ärsykkeen eli triggerin olisi hyvä olla sellainen, että tavan voi toteuttaa aina sen kohdatessaan. Sen olisi hyvä myös olla mahdollisimman selkeä ja konkreettinen asia. Aiheesta löytyy hyvä kirjoitus Kehitystön blogista.

Tavat ja teologia

Palataan Saddlebackiin. Olen tuskin teologisesti samoilla linjoilla pastori Warrenin kanssa, mutta hänen perusoivalluksensa kasvavan seurakunnan johtamisessa oli hyvä: opeta ihmiset huolehtimaan itse itsestään. Tässä on kyse juuri tapojen muodostumisesta. Osa niistä on yksilöllisiä, osa yhteisöllisiä. Duhigg lainaa Warrenia: ”Meidän ei tarvitse ohjata seurakuntalaisia, koska he ohjaavat itse itseään. Tavoista tulee uusi identiteetti. Silloin meidän pitää vain kannustaa ja pysyä pois tieltä.” (s. 348)

Tapojen suuri merkitys löytyy myös luterilaisuuden historiasta. Vähä Katekismus opettaa rukoilemaan aamu- ja iltarukouksen sekä ruokarukoukset. Kolmannen käskyn selitys opettaa, että jumalanpalveluksessa käydään säännöllisesti. Nämä ovat tapoja, jotka samalla muovaavat kristityn identiteettiä.

Uskonelämä ei tietenkään ole pelkkiä tapoja. Ulkoisia tapoja tärkeämpää on se, mitä on ihmisen sisimmässä. Luterilaiseen uskoon kuuluu silti, että uskon syntyminen ja säilyminen sekä siitä seuraava kristillinen elämä eivät perustu vapaaseen hengen lentoon, vaan sanaan ja sakramentteihin. Sanan ja sakramenttien käyttö on aika konkreettinen juttu: siinä on kyse siitä, mitä ihminen tiettynä hetkenä ruumiillisesti tekee ja mielessään ajattelee. Raamatun avaaminen ja kirkkoon meneminen ovat fyysisiä tekoja. Rukous ja mietiskely voivat olla hyvin selkeitä ja tarkkarajaisia mentaalisia prosesseja. Yksilöllisiä tapoja ei tietenkään pidä asettaa vastakkain seurakunnan yhteisen jumalanpalveluselämän kanssa, mutta kuitenkin myös seurakuntaelämään osallistumisessa on kyse yksilön tavoista: onko tapana mennä kirkkoon vai ei? Organisaatiotavat seurakunnissa ansaitsisivat puolestaan ihan oman postauksensa.

Tavat ja etiikka

Kirjan lopussa esitellään tapoihin liittyvä eettinen ongelma. Tavat saavat aivomme tavallaan kulkemaan automaattiohjauksella. Missä määrin tapojen vallassa toimiva on vastuussa teoistaan?

Lukijalle esitellään unissakävelijä Brian Thomas, joka tappoi vaimonsa, ja pakonomaisesti uhkapelannut perheenäiti Angie Bachmann, joka hävisi kaikki perheensä varat. Neurologisesti ero näiden kahden välillä ei ole kovin suuri. Unissakävelijän korkeammat aivotoiminnot ovat pois päältä, mutta automaattiset reaktiot toimivat. Kuvitellun uhan havaitseminen laukaisi Thomasissa puolustusreaktion, jonka seurauksena hän surmasi tietämättään vaimonsa. Vastaavasti altistuminen kasinoiden asiakkaiden houkuttelulle laukaisi toistuvasti Bachmannin pelaamiseen liittyvät tavat, jotka olivat niin vahvoja, ettei hän enää hallinnut käyttäytymistään eikä käyttäytynyt rationaalisesti. Oikeus vapautti Thomasin syytteistä, mutta Bachmannia ei vapautettu veloistaan eikä kasinoita tuomittu.

Mielestäni Duhigg tarjoaa aika hyvän ratkaisun: ihminen on vastuussa tavoista, joista on tietoinen. Jos unissakävelijä olisi tiennyt etukäteen olevansa väkivaltainen unissaan, hänen vastuullaan olisi ollut suojella läheisiään. Ongelmapelaajan olisi pitänyt välttää pelaamiseen johtavia ärsykkeitä ja pyrkiä eroon vaarallisesta tavastaan.

Tapojen moraaliseen ulottuvuuteen kuuluvat hyveen ja paheen käsitteet. Hyveen ja hyvän tavan välillä ei ole selvää eroa, ei myöskään paheen ja pahan tavan. Vastuu tavoista ja tapojen kehittämisestä on oikeastaan sama asia kuin hyveen ja paheen kehittäminen, mikäli kyseessä ovat moraalisesti merkitykselliset tavat.

Duhiggin tarjosi neuvon luoda vanhan huonon tavan tilalle saman ärsykkeen laukaisema uusi käyttäytymismalli. Tästä on helppo tehdä hengellisiä ja moraalisia sovellutuksia. Esimerkiksi: kun olet vihainen jollekulle, ajattele hänestä tietoisesti hyvää.

Kirjoitan toivottavasti hyveistä lisää tulevaisuudessa. Tällä hetkellä minulla on kesken hyve-etiikan moderni klassikko Alasdair MacIntyren Hyveiden jäljillä sekä luterilaisuuden ja hyve-etiikan suhdetta käsittelevän kirjan A Case for Character. Katsotaan, jos niiden pohjalta löytyisi jotain hyödyllistä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s