Musta pata tulella

Muutama kriittinen ajatus Sokal Squared -skandaalista

Pata kattilaa soimaa. Tempaus, jonka tekijöiden ilmaisema tarkoitus oli osoittaa poliittisesti ja ideologisesti latautuneen tutkimuksen ongelmia, näyttää olleen sekin vahvasti poliittisesti ja ideologisesti latautunut.

Minun on jo pitempään pitänyt kirjoittaa jotain lisää ”Sokal squared” -skandaalista eli lokakuussa 2018 paljastuneesta tempauksesta, jossa sukupuolentutkimuksen ja sitä lä****ä olevien alojen tieteellisiin julkaisuihin lähetettiin huuhaa-artikkeleita, joista osa julkaistiin. Kirjoitin siitä tekstin noin viikko tapauksen paljastumisen jälkeen.

Edellisessä kirjoituksessani aiheesta keskityin lähinnä kysymykseen siitä, miten oli mahdollista, että julkaisut menivät lankaan. Nyt haluan puhua tapauksen taustoista. Sieltä löytyy politiikkaa.

Tämän ei sinänsä pitäisi yllättää. Lukemani kritiikin perusteella jutun poliittiset juuret vaikuttavat kuitenkin ulottuvan syvemmälle kuin aluksi ajattelin. Näyttää siltä, että kyseessä on taas yksi ruma kulttuurisodan ilmentymä. Olisi kai pitänyt arvata. Tempauksen toteuttaneiden Boghossianin, Lindsayn ja Pluckrosen osakseen saama kritiikki on luonnollisesti myös varsin latautunutta, mutta sen perusajatus näyttää olevan tosi: Sokal Squared oli poliittisesti motivoitu tempaus.

Kritiikki toi esiin myös joitain lieventäviä asianhaaroja. Huijausartikkeleissa oli väärennettyä haastatteluaineistoa. Tätä journaalin ei ole mahdollista tarkistaa. Osa artikkeleista saattoi siis mennä läpi siksi, että aineistoa oli käsitelty sääntöjen mukaisesti, vaikka se oli tekaistua.

Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä, että tekijät pyrkivät tarkoituksellisesti absurdeihin johtopäätöksiin. He tekivät tämän alan sisäisiä käytäntöjä matkien, mutta onko metodi niin vahva, että sen seuraaminen riittää tekemään absurdeista artikkeleista hyväksyttäviä?

Toisaalta tieteen avoimuuteen kuuluu valmius julkaista oudolta vaikuttaviakin tuloksia. Muutenhan tiede ei kykenisi koskaan tuottamaan voimakkaasti odotusten vastaisia tuloksia. Monet kummalliset tulokset karsiutuvat tutkimuksen lisääntyessä, mutta joskus ne ovat tosia ja niistä tulee lopulta alalla ja ehkä jopa laajemmin yhteiskunnassa hyväksyttyjä faktoja.

Absurdius on myös väistämättä katsojan silmässä. Jos artikkelien väitteet on muotoiltu jossain määrin kohdealoilla vallitsevan ajattelun mukaisiksi, ongelma voi olla enemmänkin ulkopuolisen näkökulma kuin alan sisäinen epäloogisuus.

Täytyy silti todeta, että jotkut trion julkilausumassaan antamat artikkelien teesit kuulostavat edelleen pahoilta. Nämä lieventävät asianhaarat eivät mielestäni riitä kokonaan poistamaan tempauksen herättämiä kysymyksiä

Takaisin politiikkaan. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että Boghossian, Lindsay ja Pluckrose eivät ole oman joukkonsa kyseenalaisiin toimintatapoihin pettyneitä liberaaleja eivätkä neutraalisti tieteen integriteetistä kiinnostuneita, vaan tempauksen kohteena olleiden alojen ideologisia vastustajia. Tarkoitukseni ei ole tässä ottaa kantaa heidän poliittisiin mielipiteisiinsä, vaan tuoda ilmi se, että tempaus, jonka tekijöiden ilmaisema tarkoitus oli osoittaa poliittisesti ja ideologisesti latautuneen tutkimuksen ongelmia, näyttää olleen sekin vahvasti poliittisesti ja ideologisesti latautunut.

Huijauksen tuottama data sinänsä ei muutu, mutta tekijöiden johtopäätökset muuttuivat silmissäni aiempaa kyseenalaisemmiksi. Kritiikki ei täysin poista niitä ongelmia, jotka Sokal Squared nosti esiin, mutta kyseenalaistaa niiden laajuuden ja ennen kaikkea motiivit ja johtopäätökset, joihin he pyrkivät. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Mutta väite, että kattilan kylki on musta, pitää silti paikkansa.

Turhautunut jälkikirjoitus: ”it’s politics all the way down”

Tämän aiheen ympärillä pyörivän keskustelun seuraaminen on rasittavaa. Keskustelu on niin polarisoitunutta. Tuntuisi ihanteelliselta pysyä datassa menemättä motiiveihin. Yritin tätä edellisessä tekstissäni. Silloin saattaa kuitenkin vahingossa pelata jonkin kulttuurisodan osapuolen pussiin. Kaikessa on joku agenda takana. Aina ajetaan tarkoituksellisesti jonkun osapuolen asiaa. Faktat ovat vain yksi ase arsenaalissa. Totuudesta on vaikea puhua, koska kaikki on täynnä implikaatioita. Ehkä tämä on ihmisenä olemisen yleinen tragedia. Tuntuu, että vaatii yli-inhimillistä itsekuria, jatkuvaa omien vaikuttimien havaintojen arviointia ja kyseenalaistamista, ettei tahallaan tai tahattomasti hyppäisi mukaan jonkun kelkkaan ajamaan hänen heimonsa asiaa.

/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s