Viisi todistusta Jumalan olemassaolosta – uusplatonistinen todistus

Tämä on toinen osa sarjasta, joka käsittelee kriittisesti Edward Feserin kirjassa Five Proofs of the Existence of God esitettyjä jumalatodistuksia. Edellisessä osassa esittelin kirjan yleisesti ja arvioin Feserin esittämää aristoteelista jumalatodistusta.

Moneudesta ykseyteen

Uusplatonistinen todistus saa nimensä, yllätys yllätys, uusplatonismina tunnetusta filosofisesta suuntauksesta.

Uusplatonistinen todistus lähtee siitä, että asiat havaitsemassamme todellisuudessa koostuvat osista eli ovat komposiittisia (composite). Feserin mukaan täytyy kuitenkin aina olla jotain, mikä pitää nämä osat yhdessä kunakin hetkenä. Olioiden olemassaolo esimeriksi vaatii tiettyjen olosuhteiden yhdistelmän. ”Whatever is composite has a cause” eli ”kaiken komposiittisen olemassaololla on syy”. (s.73)

Feser käyttää sanaa ”osa” hyvin laajassa ja abstraktissa merkityksessä. Jopa sellaiset filosofiset käsitteet kuin olion olemus (essentia) ja olemassaolo (existentia) tai muoto (forma) ja aine (materia) ovat tässä merkityksessä olion ”osia”. Aineellisten systeemien kohdalla osiin jakautuminen on helpompi hahmottaa, mutta osan käsite on niistä puhuttaessakin laajemi kuin arkikielessä. Esimerkiksi lämpötila, joka vaaditaan esineen olemassaoloon, on ”osa”. Feserin mielestä tämä komposiittisuus jatkuu aineellisen todellisuuden alkeisosasiin saakka. Tämä esimerkki ei ole suoraan kirjasta, mutta jos ymmärsin Feserin esittämän ajatuskulun oikein, voisi sanoa, että yksittäinen alkeishiukkanen on komposiittinen. Sillä on näet erillisiä ominaisuuksia kuten spin ja sähkömagneettinen varaus. Sen olemassaolo sellaisena kuin sen tunnemme edellyttää myös esimerkiksi luonnonvoimien olemassaoloa jne. Komposiittisuus näyttäisi siis jossain mielessä olevan synonyymi moneudelle tai moninaisuudelle.

Samalla tavalla kuin aristoteelisessa argumentissa, kyse ei ole vain siitä, mikä alun perin sai aikaan asiantilan, vaan siitä, mikä pitää sen voimassa juuri nyt. Jos komposiittisen olion olemassaolon syy on itsekin komposiittinen, myös tämän syyn olemassaololla on oltava syy jne. Kyseessä on hierarkkinen sarja, jollaisista Feser kirjoitti aristoteelisen argumentin yhteydessä.

Millainen on ykseys kaiken takana?

Olemassaolon sarjalla täytyy olla ensimmäinen syy. Se voi olla vain jotain ei-komposiittista eli absoluuttisen yksinkertaista. Uusplatonistit nimittivät sitä Yhdeksi. (kreikaksi Ἑν, lausutaan hen) Yhden olemassaolo ei ole riippuvaista mistään muista olioista. Se ei tarvitse tietynlaisia olosuhteita ollakseen olemassa, koska sillä ei ole osia, joiden täytyisi olla yhdessä tietyllä tavalla.

Feserin mukaan on pääteltävissä, että tällä kaiken taakse kätkeytyvällä absoluuttisella ykseydellä on teistisen Jumalan ominaisuuksia. Ensiksi se on nimensä mukaisesti yksi eikä monta. Jos ei-komposiittisia syitä olisi useita, niillä täytyisi olla joitain erottavia ominaisuuksia. Olio, jolla olisi jokin tällainen ominaisuus, ei kuitenkaan enää olisi ei-komposiittinen. Sillä olisi ainakin kaksi osaa: se, mikä on absoluuttisesti yksi ja ei-komposiittinen, ja se, mikä erottaa sen muista vastaavista olioista.

Ei-komposiittinen syy on muuttumaton. Jos se olisi muuttuvainen, se saisi tai menettäisi osia. Se on myös ikuinen. Jos sillä olisi alku tai loppu, myös se merkitsisi, että siinä on osia, jotka voivat yhdistyä tai hajota. Feser hahmottaa asian kuoleman tai lopun osien erkaantumiseksi toisistaan ja syntymän niiden yhteen liittymiseksi.

Ei-komposiittisen syyn olemassaololle ei ole sen itsensä ulkopuolista syytä. Jos näet jonkin asian olemassaololle on syy, se merkitsee, että se on komposiittinen.

Seuraavaksi Feser perustelee, miksi ei-komposiittinen kaiken alkusyy on mieli. Hänen mukaansa jokainen asia, joka on olemassa, on joko mieli, mielen sisältöä, aineellinen olio tai abstrakti olio. Abstraktit oliot (sellaiset kuin esimerkiksi matemaattiset käsitteet) ovat kausaalisesti inerttejä eli eivät voi saada aikaan mitään muutoksia. Aineelliset oliot puolestaan koostuvat osista ja ovat muuttuvaisia. Mielen sisältö taas edellyttää mielen olemassaoloa. Sen vuoksi kaiken lopullinen syy ei voi olla mielen sisältöä. Näin ollen ei-komposiittisen alkusyyn on oltava mieli.

Ei-komposiittinen alkusyy on samaistettavissa edellisessä luvussa kuvailtuun puhtaan aktuaaliseen aktualisoijaan. Jos sillä nimittäin olisi aktualisoitumatonta potentiaalia, tämä merkitsisi, että sillä on osia.

Vasta-argumentteja ja ajatuksia

Osa vasta-argumenteista on samoja kuin aristoteelisen todistuksen yhteydessä. ”Mistä Jumala sitten tuli” on niistä ilmeisin, eikä sillä ole sen enempää voimaa kuin edellisen todistuksenkaan yhteydessä. Feser kiinnittää huomiota siihen, että tässäkään todistuksessa ei ole kysymys syyn ja seurauksen ketjun seuraamisesta ajassa taaksepäin. Kyse on siitä, mikä pitää komposiittiset oliot olemassa juuri nyt. Argumentin premisseihin ei myöskään kuulu väite: ”kaikella on syy”, vaan ”kaikella komposiittisella on syy”.

Mielenfilosofian osalta Feserin esitys olioiden jakamisesta mieliin, mielensisältöihin, materiaan ja abstrakteihin olioihin on kiistanalainen. Olen itse hänen kanssaan luullakseni aika pitkälti samaa mieltä, mutta eri mieltä olevaa hänen perustelunsa tuskin riittävät vakuuttamaan. Nykyään useimmat filosofit ajattelevat mielten olevan materiaalisia objekteja tai ainakin materiaalisesta todellisuudesta nouseva ilmiö.

Feserin esittelemä määritelmä muutoksesta osien saamisena tai menettämisenä tuntuu oudolta. Jälleen vaikuttaa, että takaovesta kuljetettiin huomaamatta sisään kuormalavallinen ontologiaa. Erillisten ominaisuuksien nimittäminen osiksi tuntuu myös ratkaisulta, jota pitäisi vähän pureskella ennen sen hyväksymistä.

Jos Yksi on ikuinen, kaikkivaltias, mieli ym., eivätkö nämä ole Feserin laajan määritelmän mukaan erillisiä osia? Eivät, sanoo Feser, vaan ne ovat erilaisia kuvauksia oliosta, joka itsessään on jakamaton. Hän ottaa vertailukohdaksi aalto-hiukkasdualismin. Samaa fysikaalista hiukkasta voidaan kuvailla sekä aaltona että pistemäisenä partikkelina. Vaikka nämä ovat arkijärjen mukaan keskenään ristiriitaisia kuvauksia, ne kuitenkin pitävät paikkansa. Todellisuuden perustavin taso on niin kaukana jokapäiväisestä kokemuksestamme, että ei ole mitenkään yllättävää, jos se vaikuttaa kummalliselta.

Argumentin suurin puute on mielestäni siinä, ettei Feser anna kovin hyviä perusteita sille, miksi fysikaalisen todellisuuden perustasoa ei voisi pitää samalla tavalla jakamattomana todellisuutena. Feser ottaa mahdollisuuden esiin, mutta ohittaa sen mielestäni liian nopeasti vedoten siihen, että esimerkiksi kaikki hiukkasista koostuvat kappaleet sisältävät osina nämä erilliset hiukkaset ja niiden väliset vuorovaikutukset. Samaten niiden olemassaolon aikaansaava hierarkkinen sarja edellyttää luonnonlakien olemassaoloa. Mutta mikä estää katsomasta esimerkiksi eri luonnonlakeja saman itsessään jakamattoman todellisuuden erilaisina kuvauksina? Tai voisivatko esim. alkeishiukkasen spin ja sähkömagneettinen varaus olla vain kuvaksia samasta jakamattomasta hiukkasesta?

Minusta vaikuttaa kyllä luontevammalta yhdistää Yhden ominaisuudet johonkin tuonpuoleiseen kuin materiaaliseen todellisuuteen. Tällä intuitiolla on varmaan perusteensa, mutta koska en osaa tällä hetkellä pukea niitä sanoiksi, ajatus jää musta tuntuu -tasolle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s